Viime sunnuntaina alkanut Confederations Cup antaa Etelä-Afrikalle pientä esimakua ensi vuodesta, jolloin koko jalkapalloileva maailma suuntaa katseensa Afrikan kehittyneimpään valtioon. Olin kaksi viikkoa seuraamassa, kuinka maa valmistautuu kohtamaan nämä katseet.
Tulevat MM-kisat tulevat vaikuttamaan siihen, millaisena Afrikan Sateenkaarivaltio tullaan tulevaisuudessa näkemään. Tässä urakassa myös viestinnällä on oma osansa. Etelä-Afrikan vaikutusvaltaisen Business Today -lehden viikonloppunumerossa (6.6.2009) käsiteltiin yksityiskohtaisesti sitä, kuinka maassa aiotaan viestinnälliseen haasteeseen vastata.
Toimenpiteet olivat kuin suoraan Pohjoisrannan ehdottamia: ensin selvitetään nykyinen tilanne, jonka pohjalta tehdään viestintäsuunnitelma. Tärkeimpinä toimina ovat spokepersonien ja avainhenkilöiden mediakouluttaminen ja valjastaminen levittämään Etelä-Afrikan positiivista tarinaa.
Etelä-Afrikan polttavin maineriski on sen hurjat rikostilastot. Maan pääkaupunki Johannesburg on elävä esimerkki siitä, kuinka järjettömät tuloerot johtavat väkivaltaiseen rikollisuuteen. Rikkaat elävät piikkilanka-aitojensa takana, liikkuvat kaikkialle autoilla, joissa he pelkäävät henkensä edestä. Pelko ei ole tuulesta temmattu: maassa tehtiin vuosina 2007–2008 yli neljätoistatuhatta väkivaltaista autokaappausta ja murhia maassa tehdään päivittäin yli viisikymmentä.
Parhaatkaan mediakampanjat eivät auta, jos yksikin kisavieras joutuu kohtaamaan tämän Etelä-Afrikan nurjan puolen.
Kimmo Malin
16. kesäkuuta 2009
8. kesäkuuta 2009
EU-vaalien lopputulos: musta on valkoista
Laimeiden Eurovaalien kiinnostavin tulos ei ollut Timo Soinin voitto, vaan se ettei kukaan oikeastaan hävinnytkään näissä vaaleissa. Tällaisen käsityksen sai kun kuunteli keskustan ja kokoomuksen johdon kommentteja vaalituloksesta. On suurta äänestäjien aliarvioimista väittää naama peruslukemilla, että yli neljän prosentin kannatuksen putoaminen ja yhden edustajapaikan häviäminen olisi jokin ”torjuntavoitto” tai ”näissä olosuhteissa hyvä tulos”. Ja kun kokoomus menettää yhden paikan, ei sekään ole tappio, koska kokoomus on edelleen suurin puolue. Fantastista logiikkaa sanon minä.
Jos pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat muuttaisivat puheissaan mustan valkoiseksi samalla tavalla kuin esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen, niin finanssivalvonta olisi aiheestakin kiukkuinen. Huonoimmassa tapauksessa jopa häkki helähtäisi.
Tilille pitäisi laittaa myös komissaari Margot Wallström, jonka vastuulla on EU:n viestintä. Äänestysprosentin alhaisuus on selvä tulos siitä, että EU:n viestintä on edelleen kampakeraamisella asteella. Komission mukaan kansalaisten kuunteleminen, asioiden selittäminen ymmärrettävästi ja ihmisten yhdistäminen paikallisesti ovat olleet Barroson komission ”uuden viestintäpolitiikan” kivijalkoja.
Timo Soini – pistähän uutena europarlamentaarikkona komission viestintä kunnon syyniin. EU ja kehitys on sen verran tärkeä asia meille kaikille, ettei sitä vuodesta toiseen voi jättää hanslankareille.
Jouni Heinonen
Jos pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat muuttaisivat puheissaan mustan valkoiseksi samalla tavalla kuin esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen, niin finanssivalvonta olisi aiheestakin kiukkuinen. Huonoimmassa tapauksessa jopa häkki helähtäisi.
Tilille pitäisi laittaa myös komissaari Margot Wallström, jonka vastuulla on EU:n viestintä. Äänestysprosentin alhaisuus on selvä tulos siitä, että EU:n viestintä on edelleen kampakeraamisella asteella. Komission mukaan kansalaisten kuunteleminen, asioiden selittäminen ymmärrettävästi ja ihmisten yhdistäminen paikallisesti ovat olleet Barroson komission ”uuden viestintäpolitiikan” kivijalkoja.
Timo Soini – pistähän uutena europarlamentaarikkona komission viestintä kunnon syyniin. EU ja kehitys on sen verran tärkeä asia meille kaikille, ettei sitä vuodesta toiseen voi jättää hanslankareille.
Jouni Heinonen
2. kesäkuuta 2009
Trendikäs sosiaalinen media
Ystäväni alkoi puolitoista vuotta sitten kirjoittaa omaksi ilokseen muoti- ja tyyliaiheista blogia. Muutamassa kuukaudessa juttu löysi lukijansa ja blogin kävijämäärä alkoi haastaa jo useamman naistenlehden. Kun kirjoittaja suositteli blogissaan tietynmerkkistä kynsilakkaa, se myytiin saman tien loppuun koko Uudeltamaalta.
Blogin markkinointimahdollisuudet huomattiin pian. Nykyään ystävälläni on sopimuksia muun muassa kosmetiikkamerkkien ja vaateketjujen kanssa. Ystäväni kirjoittaa yritysten tuotteista, jotka hän kokee mielenkiintoiseksi tai kirjoittamisen arvoisiksi.
Vastaavanlaisia menestystarinoita on kuultu sosiaalista mediaa sivuavissa aiheissa ja keskusteluissa jo parin vuoden ajan. Menestystarinat ovat saaneet myös yhä useamman yrityksen kysymään, miten juuri meidän tuotteemme saadaan näkymään näissä supersuosituissa ja trendikkäissä markkinointikanavissa, joista niin paljon puhutaan.
Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa kannattaa kuitenkin muistaa, että twittereille, wikeille ja blogeille yhteistä on korkeintaan päätelaite. Kyseisten kanavien niputtaminen sisällöllisesti samaan sarjaan on sama kuin rinnastaisi sanomalehdet, naistenlehdet ja erälehdet. Sosiaalisen median kiinnostuksen kohteet eivät esimerkiksi välttämättä kata omaa toimialaa juuri lainkaan.
Sosiaaliseen mediaan pätevät samat säännöt kuin muuhunkin viestintään: viestin sisällön on oltava kunnossa ja viestinnän suunnittelussa tärkeintä on haluttu lopputulos, kanavan trendikkyydestä riippumatta. Näillä reuna-ehdoilla uusien kanavien mahdollisuudet omassa viestinnässä kannattaa toki aina selvittää. Parhaassa tapauksessa saadaan yksi menestysesimerkki lisää.
Sara Lindström
Blogin markkinointimahdollisuudet huomattiin pian. Nykyään ystävälläni on sopimuksia muun muassa kosmetiikkamerkkien ja vaateketjujen kanssa. Ystäväni kirjoittaa yritysten tuotteista, jotka hän kokee mielenkiintoiseksi tai kirjoittamisen arvoisiksi.
Vastaavanlaisia menestystarinoita on kuultu sosiaalista mediaa sivuavissa aiheissa ja keskusteluissa jo parin vuoden ajan. Menestystarinat ovat saaneet myös yhä useamman yrityksen kysymään, miten juuri meidän tuotteemme saadaan näkymään näissä supersuosituissa ja trendikkäissä markkinointikanavissa, joista niin paljon puhutaan.
Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa kannattaa kuitenkin muistaa, että twittereille, wikeille ja blogeille yhteistä on korkeintaan päätelaite. Kyseisten kanavien niputtaminen sisällöllisesti samaan sarjaan on sama kuin rinnastaisi sanomalehdet, naistenlehdet ja erälehdet. Sosiaalisen median kiinnostuksen kohteet eivät esimerkiksi välttämättä kata omaa toimialaa juuri lainkaan.
Sosiaaliseen mediaan pätevät samat säännöt kuin muuhunkin viestintään: viestin sisällön on oltava kunnossa ja viestinnän suunnittelussa tärkeintä on haluttu lopputulos, kanavan trendikkyydestä riippumatta. Näillä reuna-ehdoilla uusien kanavien mahdollisuudet omassa viestinnässä kannattaa toki aina selvittää. Parhaassa tapauksessa saadaan yksi menestysesimerkki lisää.
Sara Lindström
26. toukokuuta 2009
Kukkuu, kuuleeko päättäjä?
Lobbaaminen on Suomessa EU:n mittakaavassa vielä lapsenkengissä. Suomessa on vain harvoja lobbaustoimistoja, mutta suunta on selvästi yleistymään päin. Samaan aikaan lobbaamisen muuttuessa entistä arkipäiväisemmäksi ja ammattimaisemmaksi, on myös poliittinen päätöksenteko tullut hektisemmäksi. Kansanedustajien käytettävissä oleva aika kutakin esitystä kohden on kutistunut alle puoleen esitysten määrän kasvaessa yli kaksinkertaiseksi.
Uudessa tilanteessa lobbaajille avautuu oivia mahdollisuuksia. Asiallisesti ja kiihkottomasti esitetty, ajantasainen ja kompakti tieto on kiireiselle poliitikolle kullanarvoista. Kansanedustajien suhtautuminen lobbaukseen on positiivisempaa kuin muulla kansalla, sillä lobbauksen kanssa tekemisissä olevat tahot eivät mystifioi lobbausta. Se on heille osa luonnollista tiedonvälitystä ja kanssakäymistä, jolla voidaan parhaimmillaan tukea päätöksentekoa. Painostusta taas ei katsota hyvällä ja ainoastaan omia näkemyksiään tuputtavat puhuvat päät käännytetään ovelta.
Jari Hanska
Uudessa tilanteessa lobbaajille avautuu oivia mahdollisuuksia. Asiallisesti ja kiihkottomasti esitetty, ajantasainen ja kompakti tieto on kiireiselle poliitikolle kullanarvoista. Kansanedustajien suhtautuminen lobbaukseen on positiivisempaa kuin muulla kansalla, sillä lobbauksen kanssa tekemisissä olevat tahot eivät mystifioi lobbausta. Se on heille osa luonnollista tiedonvälitystä ja kanssakäymistä, jolla voidaan parhaimmillaan tukea päätöksentekoa. Painostusta taas ei katsota hyvällä ja ainoastaan omia näkemyksiään tuputtavat puhuvat päät käännytetään ovelta.
Jari Hanska
18. toukokuuta 2009
Ulkoista ja keskity olennaiseen
Suomalaiset yritykset ulkoistavat kiihtyvällä tahdilla toimintoja, jotka eivät ole niiden ydinosaamista. Suosittuja ulkoistuksen kohteita ovat muun muassa IT-palvelut, markkinointi sekä talous- ja henkilöstöhallinto. Viestinnän ulkoistus on Suomessa vielä olematonta, vaikka viestintäpalveluja toki ulkopuolelta ostetaankin.
Ulkoistuksessa kyse on siitä, että tietty toiminto annetaan ulkopuolisen palveluntajoajan hoidettavaksi niin, että laatu on vähintään yhtä korkea kuin itse tehtynä. Kyse on myös siitä, että toiminto tuotetaan edullisemmin kuin itse tehtynä. Jotta laatu on korkea ja hinta kilpailukykyinen, on ulkoistettava toiminto määriteltävä ja prosessoitava yksityiskohtaisesti. Jos näin ei tehdä, mennään metsään jo alkumetreillä.
Ulkoistuksen kauneus on siinä, että operatiivisia toimintoja ulkoistamalla yritysjohtajalle ja viestintäjohtajalle jää aikaa keskittyä viestinnän strategisiin linjauksiin tiedotteiden nikkaroinnin sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että viestinnästä saadaan oikeasti kilpailuetua ja kiinteät kustannukset vaihtuvat muuttuviksi ja alenevat. Myös viestinnän tehokkuus nousee ulkoistettaessa toiseen potenssiin, koska tekijöinä on piinkovia ammattilaisia, joita ohjaavat virtaviivaistetut prosessit.
Tommi Siikaniva
Ulkoistuksessa kyse on siitä, että tietty toiminto annetaan ulkopuolisen palveluntajoajan hoidettavaksi niin, että laatu on vähintään yhtä korkea kuin itse tehtynä. Kyse on myös siitä, että toiminto tuotetaan edullisemmin kuin itse tehtynä. Jotta laatu on korkea ja hinta kilpailukykyinen, on ulkoistettava toiminto määriteltävä ja prosessoitava yksityiskohtaisesti. Jos näin ei tehdä, mennään metsään jo alkumetreillä.
Ulkoistuksen kauneus on siinä, että operatiivisia toimintoja ulkoistamalla yritysjohtajalle ja viestintäjohtajalle jää aikaa keskittyä viestinnän strategisiin linjauksiin tiedotteiden nikkaroinnin sijaan. Tämä tarkoittaa sitä, että viestinnästä saadaan oikeasti kilpailuetua ja kiinteät kustannukset vaihtuvat muuttuviksi ja alenevat. Myös viestinnän tehokkuus nousee ulkoistettaessa toiseen potenssiin, koska tekijöinä on piinkovia ammattilaisia, joita ohjaavat virtaviivaistetut prosessit.
Tommi Siikaniva
13. toukokuuta 2009
Hiilijalanjälki tiedossa – olkoon se pienempi jatkossa
Pohjoisranta on ensimmäisenä suomalaisena viestintätoimistona mittauttanut oman hiilijalanjälkensä. Arvioinnin mukaan Pohjoisrannan hiilijalanjälki vuonna 2008 oli 143 tCO2e (ekvivalenttista hiilidioksiditonnia). Tämä tarkoittaa 6095 kgCO2 jokaista pohjoisrantalaista kohden (ns. työjalanjälki), mikä on hieman keskiarvolukeman alapuolella. Arvioinnin suoritti Natural Interest Oy.
90 prosenttia Pohjoisrannan ympäristövaikutuksista koostuu matkustamisesta ja energiankulutuksesta (erityisesti sähkönkulutuksesta). Vuoden 2008 liikennöintipäästöhin vaikutti Oulun toimisto, jonne tehtiin matkoja lentäen. Oulun toiminnan myymisen jälkeen lentäminen pohjoiseen on vähentynyt. Lisäksi merkittävän lisän matkustuspäästöihin toi yksityiskentokoneen käyttö eräässä asiakasprojektissa. Kritiikin mukaan kyseiset päästöt eivät johdu Pohjoisrannan toiminnasta vaan asiakkaan toiminnasta. Tämä näkemys on toisaalta perusteltu, mutta toisaalta kovin tyypillinen ympäristökeskustelussa: ei tämä meistä johdu, ei meidän toiminnalla ole oikeasti väliä. Ei ympäristö kysy kuka teki ja mitä. Kaikilla ja jokaisen toiminnalla on väliä.
Pohjoisranta yrittää pienentää ympäristökuormitustaan muun muassa vaihtamalla vihreään sähköön sekä kiinnittämällä enemmän huomiota sähkölaitteiden energiatehokkuuteen ja niiden käyttöön. Kotimaan matkat Oulun alapuolelle pyritään tekemään junalla. Julkisten kulkuneuvojen käyttöön työmatkaliikenteessä rohkaistaan (tällä hetkellä 58 prosentilla pohjoisrantalaisita on työsuhdematkalippu). Lisäksi paperinkulutusta pyritään vähentämään.
Käytännössä käytämme aiempaa enemmän tele- ja videokonferensseja kansainvälisissä projekteissa, maksamme hieman enemmän uusiutuvia energianlähteitä käyttävästä sähköstä, hyödynnämme junamatkat Jyväskylään lukemalla alan uusimpia kirjoja (joille ei koskaan tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa), näemme entistä useammin parkkipaikkamme vapaina ja pyörätelineet täynnä sekä entistä harvemman sähköpostiviestin päätyvän printterin kautta pöydälle makaamaan? Ensi vuonna tähän aikaan tiedämme muuttuivatko tavoitteet todellisuudeksi.
Laskentatapoja, rajauksia, vertailuja ja tavoitteita voi aina kritisoida. Yksi asia on kuitenkin varmaa: koko ihmiskunnan on merkittävästi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä, jätemääriä ja muita ympäristöä kuormittavia toimiaan. Muuten meillä, jälkipolvista puhumattakaan, ei ole edellytyksiä selvitä tällä maapallolla.
Riikka Rantakari
Jokainen voi arvioida oman henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä Helsingin Sanomien verkkosivuilta löytyvällä hiilijalanjälkitestillä. HS:n testin on toteuttanut Natural Interest Oy.
90 prosenttia Pohjoisrannan ympäristövaikutuksista koostuu matkustamisesta ja energiankulutuksesta (erityisesti sähkönkulutuksesta). Vuoden 2008 liikennöintipäästöhin vaikutti Oulun toimisto, jonne tehtiin matkoja lentäen. Oulun toiminnan myymisen jälkeen lentäminen pohjoiseen on vähentynyt. Lisäksi merkittävän lisän matkustuspäästöihin toi yksityiskentokoneen käyttö eräässä asiakasprojektissa. Kritiikin mukaan kyseiset päästöt eivät johdu Pohjoisrannan toiminnasta vaan asiakkaan toiminnasta. Tämä näkemys on toisaalta perusteltu, mutta toisaalta kovin tyypillinen ympäristökeskustelussa: ei tämä meistä johdu, ei meidän toiminnalla ole oikeasti väliä. Ei ympäristö kysy kuka teki ja mitä. Kaikilla ja jokaisen toiminnalla on väliä.
Pohjoisranta yrittää pienentää ympäristökuormitustaan muun muassa vaihtamalla vihreään sähköön sekä kiinnittämällä enemmän huomiota sähkölaitteiden energiatehokkuuteen ja niiden käyttöön. Kotimaan matkat Oulun alapuolelle pyritään tekemään junalla. Julkisten kulkuneuvojen käyttöön työmatkaliikenteessä rohkaistaan (tällä hetkellä 58 prosentilla pohjoisrantalaisita on työsuhdematkalippu). Lisäksi paperinkulutusta pyritään vähentämään.
Käytännössä käytämme aiempaa enemmän tele- ja videokonferensseja kansainvälisissä projekteissa, maksamme hieman enemmän uusiutuvia energianlähteitä käyttävästä sähköstä, hyödynnämme junamatkat Jyväskylään lukemalla alan uusimpia kirjoja (joille ei koskaan tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa), näemme entistä useammin parkkipaikkamme vapaina ja pyörätelineet täynnä sekä entistä harvemman sähköpostiviestin päätyvän printterin kautta pöydälle makaamaan? Ensi vuonna tähän aikaan tiedämme muuttuivatko tavoitteet todellisuudeksi.
Laskentatapoja, rajauksia, vertailuja ja tavoitteita voi aina kritisoida. Yksi asia on kuitenkin varmaa: koko ihmiskunnan on merkittävästi vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä, jätemääriä ja muita ympäristöä kuormittavia toimiaan. Muuten meillä, jälkipolvista puhumattakaan, ei ole edellytyksiä selvitä tällä maapallolla.
Riikka Rantakari
Jokainen voi arvioida oman henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä Helsingin Sanomien verkkosivuilta löytyvällä hiilijalanjälkitestillä. HS:n testin on toteuttanut Natural Interest Oy.
5. toukokuuta 2009
Lamauttava lama vai kaikkien mahdollisuuksien äiti
No nyt on sitten taantuma – vai onko peräti lama. Sanojen merkitys herättää ajatuksia ja väristyksiä sen mukaan, millä taustalla itse kukin niitä prosessoi.
Lama oli silloin, kun meikäläisen sukupolvi tai ainakin vuosikerta lapioitiin käytännössä kokonaan suoraan yliopiston penkeiltä työttömyyskortistoon. Eli 90-luvun alussa. Se opetti, miten voi käydä kun talous piiputtaa oikein todella. Taantuma on noihin aikoihin verrattuna lasten leikkiä, eivätkä tämän päivän työelämän nuorikot voi siitä tietää – yhtä vähän kuin oma sukupolveni sota-ajoista.
Sanojen valinta, pyörittely ja asettelu peräkkäin on meidän viestintäihmisten leipälaji. Käytänkö nyt tuota ilmaisu vai tuota toista, etten vain turhaan pelota tai jopa lamaannuta muita. Yritysten päättäjät ja viestijät taiteilevat paraikaa kieli keskellä suuta nykytilanteen arvioinnissa ja tulevaisuuden ennustamisessa. Sumu on jo parin viikon päässä, eikä sen läpi näytä kukaan näkevän. Mutta talous on lupaavasti hiirenkorvilla, sillä ensimmäisiä myönteisiä uutisia on alkanut tipahdella.
Viestinnän taitolajin on varmasti syytä olla arvossaan, mutta viime kädessä kysymys on psykologiasta, niin yksilö- kuin joukkotasollakin. Ja uskosta tulevaan.
Usko näkyy käytännössä hyvin siinä, rohjetaanko huomiseen investoida. Uskotaanko, että aurinko nousee ja asiakkaat ostavat. Pessimistit repivät kolmessa vuorossa tökkeleitä seinästä ja ajavat alas liiketoiminnan eri osa-alueita. Ennakkoluulottomat ja rohkeat sen sijaan tekevät rajuakin priorisointia, mutta tekevät kuitenkin eteenpäin vieviä asioita ja satsaavat tunnettuuden ja maineen vahvistamiseen. Nämä teot ovat namuja aseita silloin, kun muiden kyykistellessä vallataan uusia markkinoita ja markkinaosuuksia.
Kumpaan joukkoon sinä ja sinun yrityksesi kuulutte?
Esa Laurila
Lama oli silloin, kun meikäläisen sukupolvi tai ainakin vuosikerta lapioitiin käytännössä kokonaan suoraan yliopiston penkeiltä työttömyyskortistoon. Eli 90-luvun alussa. Se opetti, miten voi käydä kun talous piiputtaa oikein todella. Taantuma on noihin aikoihin verrattuna lasten leikkiä, eivätkä tämän päivän työelämän nuorikot voi siitä tietää – yhtä vähän kuin oma sukupolveni sota-ajoista.
Sanojen valinta, pyörittely ja asettelu peräkkäin on meidän viestintäihmisten leipälaji. Käytänkö nyt tuota ilmaisu vai tuota toista, etten vain turhaan pelota tai jopa lamaannuta muita. Yritysten päättäjät ja viestijät taiteilevat paraikaa kieli keskellä suuta nykytilanteen arvioinnissa ja tulevaisuuden ennustamisessa. Sumu on jo parin viikon päässä, eikä sen läpi näytä kukaan näkevän. Mutta talous on lupaavasti hiirenkorvilla, sillä ensimmäisiä myönteisiä uutisia on alkanut tipahdella.
Viestinnän taitolajin on varmasti syytä olla arvossaan, mutta viime kädessä kysymys on psykologiasta, niin yksilö- kuin joukkotasollakin. Ja uskosta tulevaan.
Usko näkyy käytännössä hyvin siinä, rohjetaanko huomiseen investoida. Uskotaanko, että aurinko nousee ja asiakkaat ostavat. Pessimistit repivät kolmessa vuorossa tökkeleitä seinästä ja ajavat alas liiketoiminnan eri osa-alueita. Ennakkoluulottomat ja rohkeat sen sijaan tekevät rajuakin priorisointia, mutta tekevät kuitenkin eteenpäin vieviä asioita ja satsaavat tunnettuuden ja maineen vahvistamiseen. Nämä teot ovat namuja aseita silloin, kun muiden kyykistellessä vallataan uusia markkinoita ja markkinaosuuksia.
Kumpaan joukkoon sinä ja sinun yrityksesi kuulutte?
Esa Laurila
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
